Ahvenanmaalla

Mukava viikonloppu taas takan. Majottauduimme isolla porukalla 8,ihmistä ja 9,koiraa vihtyisään mökkiin jo perjantaina. Lauantaina kisoja kolmen startin verran. Aamulla satoi kaatamalla ja ilma oli koleahko, minä, Annemari ja Anni lähdettiin kisapaikalle muita myöhemmin emmekä joutuneet kärsimään siinä määrin sateesta ja kylmästä kun muu popoo. Kisapaikalle saavuttaessa oli väki aika apeissa tunnelmissa ja märkiä...tasaisin välein kuitenki kävi omaa väkeä palkinto pallilla et ei huonosti. Iltapäivällä ilma kirkastuikin ja kolmosluokat pääsi kisaamaan ilman sadetta, nurmikenttä oli edelleenkin todella märkä. Lauantai saldo kaks hyllyä, ekalla radalla helpolla keppikulmalla Soolo ampui toiseen väliin, uus yritys ja uudelleen väärin, annoin pujoitella takaisin päin ja hyl. Seuraava rata meni mielestäni hyvin, pieni herpaantuminen aan jälkeisellä hypyllä ja se oli siinä=( kyllä harmitti ja kovasti. Tunne sillä radalla oli juuri sitä mistä Soolon kanssa oon aina nauttinut. Vimppaa rataa ennen täytyi koittaa nollata pää edellisistä suorituksista ja ilmeisesti onnituin, se rata tultiin nollana maaliin. En edes ajatellut sioitusta oli vaan onnistunut fiilis, ihanaa! kunnes Kaisi tuli kertomaan et johdamme ja muutama koira on enään suorittamatta radan. Niin siinä kävi et saatiin nolla voitto ja AVA kello alkoi raksuttaa=) ykkösen, kakkosen ja kolmanneksi tulleiden aikaerot oli sadasosa sekunneissa, tiukkaa vääntöä.

Sunnuntaina oli vain yksi lähtö, voi jessus mikä rata meiltä, multa paloi käämit ja rumasana lensi ilmaan(toivottavasti ruotsalais tuomari ei ymmärtänyt mun epäurheiliamaista käytöstä) no Soolo otti kyl puomin kontaktin mut ei kuuloakaan et olis pysähtynyt vaan paineli kovaa edessä olevalle putkelle minne ei olis tietenkään kuulunut mennä. Loppu rata sit oli mitä oli. Nyt ekan kerran huomasin et Soolo reakoi mun kihahdukseen ja oli selvästi epävarma loppu radalla, toivottavasti se ei vaikuta kontaktien suoritukseen tulevilla radoilla.
Kaikki meidän mökki seurueesta oli ainakin kerran ja jotkut enemmänkin keikkumassa palkinnoilla et alkuperäiset tavotteet tuli hienosti täytettyä, hyvä Raumalaiset ja yks Turkulaistunut Raumalainen=)
Vesikoirat piti myös oman rotunsa mainetta yllä mahtavasti! Raumalaiset ja Hesalaiset kansoittivat perroillaan Ahvenanmaan ja näyttivät et mistä kana pissii=) hyvä vesiäiset!

Jos me ihmiset tullaan mainiosti toimeen keskenämme niin se on huippua et meidän koirat myös tulevat hienosti toimeen keskenään, 9 koiraa ja siitä 5 urosta niin vois olla täys kaaos pystyssä, hienosti meni tälläkin kertaa.

Heppu, Soolo, Pogo, Gille, Ziki, Ruska, Hemuli, Aada ja Bea

Pete ja Nipa sekä sama poppoo kun edellä

Lauma vesiäisiä

Eli kiitos taas seuralaisille, Liisalle, Anskulle, Sannalle, Topille, Terhille, Mikkolle ja Annille sekä tietysti myös Tiinalle ja Sakkelle sekä muille seuralaisille kisapaikalla=)