Tapahtumia

Maanantaina käytiin taas osteopaatilla Hyvinkäällä. Soolon lantion asento oli pysynyt oikeassa asennossa, muutta nyt oli jumia ristiselässä. On ristiselän alue ennenkin Soololla jumittanut niinkuin ilmeisesti usein agikoirilla tekee mut Markus valaisi et lantion uusi asento voi aiheuttaa alkuun enemmän jumia ristiselkään. Se kuitenkin saatiin hoidettua kuntoon. Edelleen uskallan olla vain varovasti onnellinen tilaanteesta et Soolo on oireeton, mut eiköhän se tunne toivottavasti siirry ajan kanssa takaalle, toivon niin.

Soolon lantion asentoa tutkitaan


Hoito toimenpide


Soolon sisko Peso oli tälläkertaa matkassa mukana. Anja ja Peso lähtivät mukaan vain hoitomielessä. Pesolla ei mitään vaivoja ole ollut mut eihän hoito kenellekkään pahitteeksi ole ja taitaa kaikilla harraste koirilla joitain jumeja olla niin myös Pesolla. Myös Anja oli havainnut et hoitokäsittelyn jälkeen on Peson liikkuminen ollut parempaan, hyvä niin.

Pesoa tarkastetaan


ja sitten hoidetaan


Tiistai aamulla Sauli, minä ja Nanne lähdimme Helsinkiin sukuloimaan ja vähän muutakin. Ensin suunta Katajanokanrantaan sedän perheelle, vatsa täyteen hyvää ruokaa, kuulumisten vaihtoa ja matka jatkui korkeasaareen. Itsellä onkin aikaa kun kun on viimeeksi eläintarhassa tullut poikettua. Ilma oli sopivan lämmin mut kuitenkin sopivasti pilvinen et eläimetkin jaksoivat esiintyä. Apina olivat Nannesta ehdoton ykkönen, olikohan niiden peppu silloin kun itse olin lapsi todellakin niin punainen ja RUMA =)
ehkä se oli


Tiikerikin esittäytyi ihan lähi etäisyydeltä, on se iso ja komea eläin


Karhu kasvis aterialla


Nanne ja Krogo

Korkeasaari kierroksen jälkeen suuntasimme Porvooseen taas sukulaisille, serkkuni Jaana luo. Huippu mukava ilta vietettiin Jaanan mukavan perheen parissa, suuri harmi et välimatkaa on niin paljon et tapaamiset ovat kovasti harvassa! Keskiviikkona taas Katajanokalle ja siitä suunta Jussin ja Pirkon seurassa yhteysaluksella Suomenlinnaan verestämään lapsuusmuistoja. Lapsena tuli vietettyä paljon aikaa Suomenlinnassa kun setä perheineen asusti siellä. Paljon tuttuja paikkoja muistui mieleen mut sitä en muistanut miten hieno paikka Suomenlinna onkaan, kuin olis ollut jossain muualla kuin suomessa.

Kivaa on reisuille lähteä turvallisin mielin kun tietää et koirat on hyvässä hoidossa kotona ystäväni Tiinalla, kiitos miljoonasti Tiinalle!

Tänään olin Ebban kanssa Laitilan epiksissä. Soolon en viellä viitsinyt ottaa mukaan, antaa rauhassa levätä käsittelyn jälkeen. Mölli rata vedettiin nollalla maalliin asti mut voi ne kontaktit, ottaahan se ne mut... 1-luokan rata hyllytettiin Ebba hujautti taas putken väärään päähän, tota pikku elukkaakin ilmeisesti täytyy kans ruveta tosissaan ohjaamaan;) avo rata vitosella maalin yks rima alas, ohjaus ilmeisesti jaakotuksessa vähän löysä mikä aiheutti riman tiputuksen. Vitosen virheellä tultiin kuitenkin kolmansiksi et ei ihan turha reissu kuitenkaan.