Wecan kisat

Kisa päivä taas pitkästä aikaa, näkyi kyllä lomailu mun ohjauksessa. Seli seli mut pakko mainita et pienessä lääke tokkurassa myös kun selkä vähän kiukutellut. Treenaaminen ollut ihan minimissä ilmojen ja loman vuoksi. Vaikutti yllättävän paljon omaan pääkoppaan :/ Aamulla tunsin pientä jännitystä, huomasin takertuvani asioihin mitkä ovat meille heikkoja ja niin edelleen... kaikkea sitä mitä ei pitäis tehdä, mihin en mielestäni nykyään sorru. Epävarma olo, ei kivaa! Marjo oli tehnyt omasta tyylistään poikkeavat radat. Este välit olivat pitkiä ja niissä huomaan varsinkin Soolon kanssa et oma ajoitus on ihan pielessä, en oikeen pysy mukana. Soolo omista koirista eka startaaja ja Ebba viimeinen. No joo, Soololla repes täysin kun vihdoinkin pääsi aksaamaan niin kaikki patoutuneet tuntee tais tulla purettua. Siitä vois sanoa et tehtiin rataa koko rahan edestä ja anettiin yleisölle vähän hupia =D Soolo sinkoili radalla kun viimeistä päivää sinne tänne, kuuluttajan kommentti et Soolo vähän sooloilee. Tokalla radallakin Neiti sinkos kentän toiselta laidalta putkesta toiseen laitaan putkeen, niin et joku kommentoi et ruskea viiva vaan suhasti läpi kentän ja minä keskellä kentää et mihin se meni, et semmoista. Kivaa kuitenkin oli! Eli kolme hyllyä Soololla kotiin tuomisina.

Ebban eka rata tuntui omasta mielestä parhaalta, hylystä ja puomin kontakti virheestä huolimatta. Ebba liikui sillä radalla innokkaammin kun viimeisellä radalla, tuntui selkeesti tahmeemmalta. Ehkä natiainen ei viellä jaksa vetää kolmea rataa täysillä alusta loppuun ja hypytkin oli kaikilla radoilla nelivitosissa. Vähän jäi taas kaivelemmaan kontaktien suoritus, tarvitaan Eben kans molemmat kontakti sulkeiset. Kun huomaan ettei sitä kontaktia tullut suoritettua nytkään niin oma ohjaus hajoo. Tuomari antoi määräyksen ettei mitään kouluttamisia sallita radalla, en pystynyt kun sieppas niin et kaiken uhalla palautin kontaktille. Ebballa kaks ekaa rataa onnistuin hyllyttämään. Vimppa radalla yks kohta vähän töksähti, pujottelusta oma valssi lähti myössä liikkeelle se aiheutti pituuden jälkeisellä hypyllä et olin attamattomasti liian takana. Sen paikka tuli kuitenkin pelastettua ja nollalla maaliin. Komiasti kolmansia ja edes jotain kotiin tuomisia.

En viitsinyt enään hauskuuttaa ihmisiä meidän sähellys radoilla, mut Ebban nolla radan kuitenkin laitoin nähtäväksi.



Ebban palkinnoissa oli kamalaa meteliä pitävä lelukana, Soolon mielestä ihan paras:) Kotiin kun päästiin niin alkoi tappo puuhat, Ebba kyl jossain vaiheessa oli sitä mieltä et se on mun...murrrr. Pakko oli videoida tyttöjen puuhastelu kanan parissa. Huom. kuka on meidän huusollin pikku pomo ;D



Toi kana ei enään ääntele se on hengetön. Onneks, kotirauha säilyy ;D