Paljon on tapahtunut taas viime päivittämisenkin jälkeen, aikapula, suuri väsymys ja lorvikatari siinä muutama syy ettei blogiin päivity asioita. Sanna jo ehdoitteli et hän ryhtyy kirjoitteleen S ja E kuulumisia =) sopisi mulle vallan mainiosti, olis kivaa lukea omia kuulumisia toisen kirjoittamana =)
Perinteiksi muodostunut Ahvenanmaan turnee tehtiin vanhoja perinteitä noudattaen. Hesalaisten kanssa tietenkin kilpasilla ja kuinkas muuten siinäkin vanhoja perinteitä kunnioittaen hävittiin ;) Ei haitannut yhtään, kivaa oli ja rinta rottingilla tultiin toiseksi! Parasta häviämisessä oli et saatiin lahjoittaa Hesalaisille niin upeat palkinto paidat, mitä he varmasti jatkossakin ylpeinä päällään kantavat =)
Tälläinen teksti ja kuva koristi paidan rintamusta =)
Eturivissä onnelliset voittajat ja uuden paidan omistajat!
Tuloksellisesti ei meidän poppoo tosiaan loistanut, siitä huolimatta olin omiin ratoihin paikka paikoin tosi tyytyväinen. Monta kohtaa tietenkin nyt korjaisin mut niistä pitää ottaa vain opikseen. Tuomarina toimi kaikilla radoilla Ruotsista Lena Dyrsmeds, kaikki radat kovasti mun mieleen, vaativat ja tekniset sai miettiä vaihto ehtoja. Heinäkuun agipitsi kisoissa päästään taas Lena radoilla hurvittelemaan.
Voisko viisaampaa olla laittamatta ratoja kaikkien nähtäväksi, ehkä. Kaiken uhalla kuitenkin pistän meidän sähellys/hyl radatkin esille, kuitenkin tiedän et on muutama ketkä haluaa nekin nähdä ;) ja kaikkihan me virheitäkin tehdään! Olis kivaa saada rata piirustukset oli ne sen verran hauskat radat.
Ahvenanmaalta kotiuduttiin sunnuntai illalla, muutama työpäivä ja taas perjantaina mentiin, suuntana Inkoo. Terhi, Ziki, Flippi meidän tytöt ja minä viettämään leiri viikonloppua. Kaisi ja Sanna olivat taas meidän iloksi järkätä koiramaisen viikonlopun missä ihmisiä noin kakskymmentä ja vesiäisiä noin kolmekymmentä ja muutama muunkin rotuinen mahtui joukkoon. Päällimäisenä jäi nytkin mieleen miten hienosti noinkin monta toisilleen tuntematonta koiraa mahtuu yhteen tilaan eikä mitään välien selvittelyä synny. Fiksuja koiria! Agilityä sielläkin tietenkin, kouluttajana oli Timo Rannikko. Oli tosi kivaa et sain harkata molemmilla omilla koirilla, Ebban kun mielläni sivutan jos valita täytyy, johtuu vain siitä et koen Ebban ohjaamisen vaan niin paljon helpommaksi Soolon. Hienosti meni molemmilla, Soolon kanssa en vaan suorittanut kontakti esteitä, kontakti esteiden pinnat senverran huonossa kunnossa etten uskaltanut päästä Sooloa niille rymistelemään, tässä vaiheessa en halua tassun pohjia rikkoa. Ebba kun taas pienen kokonsa vuoksi ei sellainen tiejyrä ole niin kaikki esteet suoritettiin. Rata oli ihan kiva ja sopivasti haasteellinen, esteitä 34, luotto koira Ebba vetäs radan alusta loppuun saakka puhtaana läpi =) hauska pikku epeli.
Siis kaikkea kivaa koiramaista kuuluu minun elämään, kiirettä pitää ja kotonakin pitäis jotain ehtiä tekemään, no ehkä sit myöhemmin! Terhi kommentti, kerran täällä vain etetään! pitää paikkansa. Minä nautin ihanista koiristani ja niiden kanssa tekemisestä satasella, vähän vaan tuntuu et sen verran kovaa ollaan menty et nyt väsyttää!
2 kommenttia:
Jessus, minkälaisia ratoja !!! Eräs mynämäkeläinen on kyllä tippunut agilityn kehityspyörästä jonnekin matkan varrelle jo kauan aikaa sitten...enhän mä pääsis kahta estettä pidemmälle noilla radoilla ! Ei voi kuin ihailla teikäläisen menoa.
Mulla on tossa työpöydällä se Tanjan tämän illan rata, kun yritän opetella sitä. Työkaverit ihmettelee, että mikä toi on? Sitten selittämään. Lopuksi meinasin näyttää ton Soolon videon, että tää on AGILITYÄ! Mutta en sitten ehtinyt... Olis saanut kummastella hiukan, että miten ne nyt noin kovaa menee? :)
Lähetä kommentti