Mitä oikein tapahtuikaan

Pennut syntyivät vihdoin hartaan odotuksen jälkeen 24.8 aamuyöllä noin klo 04.00. Maanantai ilta päivällä Ebban lämmöt laskivat sellaisiin lukemiin että oli lupa toivoa synnytyksen käynnistyvän. Tiistai aamulla ruoka ei enää oikein maittanut ja Ebba aloitti suolen tyhjentämisen. Liisa saapui ilta päivällä mun avuksi ja henkiseksi tueksi. Kaikki eteni ihan normaali kaavan mukaan, Ebba oli rauhallinen ja lepäili. Ilta yhdeksältä Ebba alkoi selvästi olla levoton ja kivuliaampi. Ebba alkoi ponnistella puolen yön aikaan sitä jatkui ja jatkui...! 01.30 Liisa soitti päivystävälle lääkärille ja todettiin että menemme käymään ja tarkistuttaan tilanne. Lääkäri totesi että pentu on perätilassa ja ilmeisesti jalka pahassa asennossa minkä vuoksi pentu ei pääse laskeutumaan synnytys kanavassa. Puolisen tuntia yritettiin laajentaa tilaa pennuille niin että mahtuisi tulemaan, mikä olisi ehdottomasti ollut se paras vaihtoehto. On mulla niin hieno pikku koira! urhollisesti Ebba kesti sen yritti vaan kovasti ponnistaa et pennelit pääsisi päivän valoon, mutta turhaan. Lääkäri totesi ettei kannata enää odotella, pentu ei kaikesta yrittämisestä huolimatta ollut laskeutunut yhtään ja oli niin kaukana ettei ollut mahdollista koittaa vetää sitä ulos. Leikkaus sali vaan valmiiksi ei mikään auttanut (minun suurin pelkoni toteutui) Sanoin lääkärille että jos on mahdollista niin poistaisi kohdun samassa niin ei sitten tarvii toista avaamista jälkeenpäin enää tehdä. Minä ja Liisa toimittiin taitavina avustajina toimeenpiteen aikana. Ebballe annettiin nukutus aine mikä ei sitten millään meinannut alkaa vaikuttaa, ikäväkseni muista erään tutun koira vastaavassa tilanteessa kun vatsaa alettiin viiltämää oli päästänyt armottoman kirkaisun :( Ebba sidottiin kiinni, laitettiin kanyyli tassuun ja siihen satsi nukutus ainetta varmuuden varalle kun neiti nukutusaineen määrästä huolimatta ei meinannut nukahtaa, sinnikäs sissi. Käsittääkseni aika yleistä vesikoirilla, taistelijoita kun ovat =) Lääkäri ohjeisti miten pitäisi toimia, minun tehtäväni oli lisätä nukutetta aina kun lääkärin käsky kävi. Se kävikin muutaman kerran leikkauksen aikana Ebba selvästi reakoi operaation aikana. Hienosti yhteistyö pelitti mikäs siinä lääkärin työstäessä kun oli niin laadukkaat ja ammattitaitoiset avustajat ;) Ennen leikkausta lääkärin arvio että pentu mikä oli tulppana voi olla menehtynyt mutta muilla ei pitäisi tässä vaiheessa olla vielä mitään hätää. Meidän suureksi iloksi tulppakin oli hyvissä voimissa ja virkeänä ottamaan maailman ihmeet vastaan, kuin myös muutkin pennut, ainoastaan tyttönen oli hieman uneliaampi oli pennuista se viimeinen kun kohdusta poistettiin. Me Liisan kanssa otettiin pennut vastaan sitä mukaa kun niitä putkahteli. Niin oli nätit vauvat mutta niinhän ne omat taitaa aina olla =) Pentu mikä oli tulppana on poika millä on valkoinen kauluri, tykkään sen värityksestä erityisen paljon. Siinä vaiheessa kun pennut olivat jo ulkona alkoi Ebban nukutus heiketä sen verran ettei lääkäri enään halunnut jatkaa kohdun poistoa, ei voi mitään harmi, tärkeintä siinä vaihessa kuitenkin oli se et Ebba kuntoutuu ja pennut voivat kaikki hyvin. Ebba kursittiin kiinni, pennut nisille imemään ja sen jälkeen voitiinkin lähteä kotiin väsyneenä mutta onnellisina siitä että kaikesta huolimatta kaikki kuitenkin meni hyvin. Kotona oltiin noin klo 05.00 tiesin että Topi on menossa aamu vuoroon, uskalsin soittaa kuulumiset (Sanna kuitenkin oli huolesta soikeana odottanut kuulumisia) Siinä vaiheessa pääsi itku väsymys, huoli ja stressi laukesi eikä mun puheesta tainnut saada mitään selkoa. No ehkä se oleellinen kuitenkin pentujen määrä ja sukupuolet ja että kaikki on kunnossa.

Ebba kun pikku hiljaa alkoi olemaan taas tässä maailmassa niin oli selvästi kovasti kivulias. Lääkärin mielestä ei emolle voi kipu lääkettä antaa kun on kuulema pennuille vaarallista =/ Aamulla soitto tutulle hoitajalle joka työskentelee klinikalla missä koirat normaalisti hoidan, kyllä heille aina annetaan kivun lievitys myös sektio tapauksissa. Asia oli sillä selvä, koira autoon ja hakemaan kipu piikki ja kipu laastari jonka vaikutus kestää kaksi vuorokautta. Siitä pikkuhiljaa kun lääke alkoi vaikuttaa Ebba piristyi mutta ei edelleenkään omatoimisesti pentuja mennyt hoitamaan vaan kannustamalla ja vähän jopa painostamalla pentulaatikolle tuli. No onkos se nyt mikään ihme kun nukutuksesta herää olo ihan pöllähtänyt ja kipeä, neljä pikku natiaista killu tisseillä työntäen tarmokkaasti tassuillaan kipeään vatsaan :( Ensimmäisen kerran työurani aikana minä jopa peruin asiakkaitani, ei olisi tullut kyllä hyvää jälkeä sen verran oma pää pyörällä ja väsymys ihan hillitön. Oma tuki verkko oli myös siinä tilanteessa ihan korvaamaton, Tommi ja Veera pääsivät päivällä avuksi, ilman heidän apuaan olisi asiakkaita pitänyt perua muiltakin päiviltä. Sanna ja Sauli taas illalla auttaneet hoitohommissa, kiitos meidän tiimille olette korvaamattomia!!!! Pikku hiljaa piristyttyään on selvästi alkanu kiinostumaan pennuistaan. Eilen illalla kun ruskea poika yksin huusi nälkäisenä toiset lapset onnellisesti untenmailla, otettiin poika pois pentulaatikosta ja Ebba sai syöttää sitä ihan toisessa tilassa. JEE työvoitto! Ebba ryhtyi kovasti nuolemaan pentusta =) tänään aamulla jo hakeutui laatikolle ihan omaaloitteisesti ja on viettänyt koko päivän lastensa kanssa. Mikä helpotus, nyt meillä voidaan aloittaa ihan normali pentuperheen elämää.