Olin Soolon kanssa kisailemassa Lempäälässä. Liisa lähti seura piiri neidoksi mikä olikin ihan loistavaa, saatiin koko automatkan taas parantaa maailmaa =) Jee miten kivaa Soolo sikaili oikein kunnolla kontaktilla ja mikä oudointa viellä puomilla se kuitenkin on ollut jo pitkään varma. Ekalla radalla oli hylly jo alla kun puomille mentiin, puomilla oli hyvä jos koira ottaa itsellisen kontaktin niin että ohjaaja jää taakse ottamaan vastaan puomin alla olevalle putkelle niin sai etulyöti aseman seuraavalle sarja hypylle. Juurikin tuota ollaan koti pihalla harjoiteltu ja uskoin sen olevan ihan ok juttu. Minä annan Soololle eteen, eteen käskyn ja perään ota. Mitä enhän mä milloinkaan anna eteen käskyä puomilla vain radalla. Soolohan loikkasi oikeen komiasti eikä tietoakaan miten se kontakti pitikään suorittaa. Mulle jäi tunne et oliko sillä eteen käskyllä joku vaikutus? No toinen rata lähti etenemään oikeen mallikkaasti kunnes päästiin taas puomille. Puomin edessä suoraan putki, nyt minä toimin niin kuin normistikkin kontakti esteitä suorittaessa. Haloo Soolo! komealla loikalla puomilta matka jatkui putkeen ja tietenkin vielä sinne väärään päähän mikä ei edes ollut härppinä. Voi jumankekka!!!!! nyt koira ruotuun ja puomia uusiks suorittamaan kun edelliseltä radalta poistuin pelleilyn jälkeen. Näinhän tämä piti suorittaa kas kun oli unohtunut! Eli kaksi ekaa rataa ei loppuun suoritettu. Tuli taas tunne et miks hitossa harrastan kun tulee vaan paha mieli, tämä ei ole kivaa! Vimpalle radalle taas vähän sisuuntuneenä lähdin. Niin kun olen päättänyt et haluan opetella ohjaamaan vähemmällä äänen käytöllä, niin nyt otin vahvan käskytyksen käyttöön. Ärsyttää katsoa omia ohjauksia videolta ja nimenomaan mun käskytystä. No nyt kuitenkin ääntä peliin kontakteilla jopa vähän liioitellusti ;) Vähän oon itselleni vihainen etten kuitenkaan vaatinut tassuja kunnolla maahan saakka. Jossain määrin on ton asian kanssa ristiriitainen tunne kun muutenkin meidän kontakti ovat mielestäni ihan liian hitaat ja selkeästi molemmat koirat vielä hidastaa jos tassut maahan saakka vaaditaan. No joka tapauksessa vimppa rata nollana maaliin häviten 5 sadasosaa voittajaan. Eli ihan kelpo rata. Minä tarviin ton onnistumisen, pienikin onnistuminen luo edes pientä uskoa omaan osaamiseen.
Soolon nolla rata
3 kommenttia:
Kiitti itsellesi, että pääsin mukaan viettämään vielä yhtä laadukasta lomapäivää ennen töitten alkua ! (Mahtoikohan se maailma niistä meidän jorinoista paremmaksi muuttua...?!)
Oikeestaan on kyllä aika paljon kivempaa kisata agilityssa tuolta kentän laidalta. Kaiken ymmärtää ja osaa sieltä käsin paljon paremmin, eikä jännitäkään niin paljon:)
Parantuihan se ainakin omassa pienessä mielessä ;) Samaa mieltä et kentän laidalla on paljon kivempi seurata muiden suorituksia, sen jälkeen on aina hyvä mieli, toisin kun itse on kisannut. Mites toi jännittäminen nyt menikään Liisa, kenellä ne kädet tärisikään kasvattien suoritusten jäkeen ;) kuinkahan horkassa sit oletkaan kun taas itse kisakentille pääset =D
Joo mut kato siinä vaiheessa mä oon jo täysoppinut pelkästä kentänreunalta katselemisesta (kun huiput on antanu niin paljo mallia) !
Lähetä kommentti